Cause i'm comin' home again, maybe we can start again

Kukkuu? Blogiaan päivittämätön sekä päivistä ja vuorokaudenajoista täysin sekaisin oleva May täällä moro!

Hilppasin torstaiaamuna kotikotiin pitkän viikonlopun viettoon, siksi syy hiljaisuuteen. Viikonloppu meni mukavasti lätkää jännäten (hopee ei oo häpee, mut nelossija on), tuleviin tentteihin valmistautuen (elinkeino-oikeus<3), syöden, saunoen, teeveetä tuijotellen, lenkkeillen ja nukkuen. Perussettiä siis.

Kuinka monella nenä valuu ja silmät vuotaa? Mä en enää tiedä onks tää flunssaa vai allegiaa vai mitä pöpöä, mutta mun nenä vuotaa, ja simmutkin ärtyy välillä. Oon niiskuttanu tässä jo hyvän aikaa, mutta perjantaiaamuna herätessä oli koko pää aivan täynnä räkää. Nice. Seuraavana päivänä ei ollu mitään ja tänään taas saa olla alvariinsa niistämässä ja aivastelemassa. Kivaaaaaaa. Mulla ei ikinä oo pienen elämäni aikana ollu mitää allergioita, joten ehkä nyt on sit mun vuoro kokea tää kaikki.

Mutta kevät on nyt virallisesti täällä, ja se on tärkeintä. Kaikkialla on vihreys ottanu vallan, ja lämpötila kohosi (ainakin tuolla rannikolla) jo pariinkymmeneen asteeseen. Täällä Mansessa lähenneltiin kuulemma jo 25 astetta ja itä-Suomessahan päästiin jo hellelukemiin. Ja ne hellelukemat saa mun puolesta pysytellä siellä idässä vaikka ihan koko kesän. 

Asiasta kolmanteen, kuvailin taas kivan määrän viikonloppuna. Kattokaa kuinka ihania koruja mun siskolla oikein on!

Ihan mielettömiä! Samaiseen kaappiin, minne Summer on korunsa laittanut, on äiti asetellut meijän lapsuuden kenkiä. Yllä olevassa kuvassa on pienimmät, ne on kokoa 19! Kuinka söpöt oikeesti! Ne on italialaista nahkaa, ne on vaaleanpunaiset, joko ymmärrätte miks oon tällanen ku oon, ku elämäni ekat popotki näyttää tolta ;)

Mun tekee oikeesti koko ajan muotilehtiä ja -blogeja lukiessa ihan himona mieli shoppaileen. Voi vitsi, kesävaattet on kyllä parasta :) Oon jo pikkuhiljaa alkanu heitteleen mekkoja yms. pukupusseihin ja muutenkin pohtimaan oikein toden teolla, että mitä ihmettä sitä oikein pakkais kesäksi mukaansa. Ostin kivan duunimekon Mangosta tossa yks päivä (kuvia joskus), ja sellasella asiallisella linjalla taitaa muutenkin tää kesä mennä. Perustoppeja, bleisereitä, parit farkut, baltsuja. Korut kyllä raahaan tasan kaikki mukaani, että asuihin saisi sitten edes jotain pilkettä.

Mutta siis sellasta sekavaa täällä tänään! Enää neljä tenttiä (joista kolme on tällä viikolla) pakerrettavana, ja sit saan pitää ansaitusti pienen breikin koko kouluhommista! Ahhhh can't wait! Nyt mä hipsin suihkun kautta nukkumaan. Tai wnb-nukkumaan, mun ikkunan puolella rakennetaan uutta taloo ihan tossa vieressä, ja NCC on nähtävästi päättäny pistää hösseliks. Vanhan talon perustuksia meinaa räjäyteltiin veke vielä pari viikkoa sitten, ja uuden talon olisi määrä valmistua syksyyn mennessä. Niinpä raksalla painetaan hommia 24 tuntia vuorokaudessa, ja mikäs sen ihanampaa, kuin räjäytys-, poraus- ja paalutustyöt kello 3 aamuyöstä? Ja mukavan pikku mausteen koko touhuun heittää tietysti se, että porottava aamuaurinko on jo niin kesäfiilareissa, että se alkaa lämmittämään kivasti jo siinä aamun pikkutunteina. Eli ikkunat kiinni -nukkuminen olisi silkka itsemurha. 

Mutta ei se mitään, kivaa että rakennetaan uutta, kiva että ihmisillä on töitä (ja hei kelatkaa mitkä yölisät), kiva että on semi-kesä ja kiva että lopetan tän hourailun nyt. Näkyy!

Where have you been all my life?

Kukkuu! Suuri sorry tällanen hiljaiselo, nyt on ollu niin paljon kaikkea menemistä ja tekemistä, että bloggailu on jäänyt tältä neidolta ihan kokonaan takavasemmalle. Viime viikon maanantaina oli loppukoe, ja tiistai ja keskiviikko kului loppunäytössä. Loppunäytössä saatiin firmoittain toimeksianto yritykseltä, ja sitten oli 11 tuntia aikaa tehdä tarvittavat toimenpiteet (mahdolliset tutkimukset yms.) ja palauttaa valmis tuotos. Sen lisäksi piti kyhätä vielä esitys. Seuraavana päivänä oli vielä tuotoksen esittely ja palauteenanto. Pidin tapani mukaan tiistain hiljaiseloa sekä koulussa, että facebookissa, että mulla oli silloin anti-syntymättömyyspäivä. Ihan mukava tapa toi 11 tunnin koulupäiväki on ikääntymisen juhlintaan :D onneks illalla tuli kuiteski hyvä lätkäpeli, jonka katoin hyvässä seurassa :)

Keskiviikkona mentiin sitten koulunloppumisen kunniaksi porukalla syömään ja siitä vielä baariin. Muutenkin on tullut vietettyä aikaa koulukaverien kanssa mm. lätkää pubissa porukalla kattoen ja lautapelejä pelaillen.

Viikonloppuna kiipesin junan kyytiin ja matkailin pääkaupunkiimme. Siellä odotti tuparit ja ehkä maailmankaikkeuden historian paras seura. Ja sitäkin parempi musa. Oli Suomen paskapeliä lukuunottamatta ihan loistavan mahtava viikonloppu, kiitos kaikille, etenkin Funnylle <3, Summerille <3, J:lle <3 ja C:lle <3. Ootte oikeesti ihan enkeleitä.

Mulla siis tosiaan alko virallisesti kesäloma viime keskiviikkona, mutta mulla on vielä tulevina viikkoina rästitenttejä. Tänään aamulla oli markkinointi ja tentti tuntui menevän ihan hyvin. Huomasin eilen, että tämmönen sopii mulle paljon paremmin, että saan ittekseni kertailla ja lukea (yöt) ja sitten tehdä tentin. Ensi viikolla onkin sitten kolme tenttiä, ja sitten vielä siitä viikon kuluttua yks. Sitten pakkaankin kolme miljoonaa matkalaukkua ja suuntaan kesälaitumille itä-Suomeen.

Huomenna vielä treffailen naapureita grillibileiden merkeissä ja torstaina lähen pidennetyn viikonlopun viettoon kotikotiin. Nyt kun tän päivän tentti on ohi, saan hyvällä omalla tunnolla raottaa eilen postiluukkuun ilmestynyttä Suomen Elleä. Lisäksi oon pyhästi luvannu lähtee illalla lenkille. Aurinkoista maanantaita!

Minulla on pinkki fiilis ...

Tiistain asu by Day:

Ja by Night:

 

 

Nailed it?

Eilen kuvia selaillessani huomasin yhen jutun. Kiinnitin huomiota käsiini, etenkin kynsiini. Kattokaas miltä ne Saksanmaalla näytti.

Ja ei, kertaakaan siellä asuessani en käynyt laitattamassa kynsiäni, vaan väkersin ne aina itse. Omaan kynteen, en rakenne, enkä geeli sellaiseen. Tämä sama hommahan toistui tukan kanssa. Viime syksynä kokosin kollaaseja, miltä hiukseni näyttivät vielä vuosi sitten, ja miltä nyt. Ero oli huomattava.

Mitä ihmettä ne oikein laittaa sinne veteen tulla Rheinin laaksossa? Ydinjätettä? Ehkä se on syy "säteileviin" kynsiin ja hiuksiin. Vai onko se vaan se veden korkea kalkkipitoisuus?

Käytän suht samoja tuotteita kuin nytkin, eikä määrätkään ole pahemmin lisääntyneet. Viime vuonna taisin jopa näpertää ja hinkata kynsiäni kynsilakanpoistoaineilla yms myrkyillä vielä nykyistä enemmän! Mäkkiruokaa ja alkoholiakin kului paljon nykyistä enemmän. Miksi sitten tukka oli ihanan värinen ja kynnet kasvoivat vahvoina ja kauniina? Syy taitaa ihan löytyä elämäntilanteesta. Viime vuonna ei vielä tarvinnut miettiä juridiikan ykköskurssin uusintaa, väkertää remburssianalyysiä tai stressata oppiyrityksen tilinpäätöstä. Lyhyt talvi, kaverit ja kova reissaaminen eivät myöskään ainakaan vähentäneet hyvää oloa.

Olen miettinyt, että onko tää kaikki nyt vaan mun pään sisällä. Muistan vieläkin sen Saksaan lähdön euforisen tunteen. Endlich, pääsen pois! Pois kaikesta paskasta, mitä varsinkin viimeiset lukiovuodet pitivät sisällään. Tiesin koko sydämestäni, että Saksassa olen onnellinen, ja että siellä on kivaa. Ja kun repun heittää selkään tollasella asenteella, ei voi paljoa mennä pieleen. En suinkaan silti ole keksinyt tätä ajatusta vasta nyt. Tiedostin sen koko Saksavuoden. Ja lähtiessäni takaisin Suomeen päätin, että otan Suomeen, Tampereeseen, opiskeluun ja koko elämääni samanlaisen asenteen. Hymyllä ja huumorilla eteenpäin! Mutta ei se ollutkaan ihan niin helppoa. Ei, vaikka kuinka yritti.

Mikä tässä pohjolassa sitten oikein mättää? Onko se tämä pitkä ja pimeä talvi? Inhottava takatalvi huhtikuussa? Masentava marraskuu ja loskainen lokakuu? Kännäävät ja pessimistiset ihmiset? Jäätävä stressi siitä, että duunia pitää tehdä vaikka päällä seisten ja kaikessa on oltava kaveria, tai ainakin, naapuria parempi? En tiedä. En todentotta tiedä. Ja ketuttaa, etten tiedä. Pitääkö sitä aina muka lähteä synnyinmaansa rajojen ulkopuolelle, että on kivaa? Eihän se nyt niin voi mennä! Haluan olla onnellinen, iloinen, utelias ja positiivinen niin Timbuktussa kuin Tampereellakin. Mutta miten se oikein tehdään?

Taas saatiin hieno pika-itsetutkistelu-filosointi aikaiseksi niinkin pienestä aiheesta, kuin kynnet. Hienoa tämä elämän arvaamattomuus, eikö?

Notkeeta lätkää

Hei nytku muistan kysyä: näkyykö teillä toi vasen sivupalkki ihan normaalisti? Kun mulla se ei näy ekalla sivulla ollenkaan. Se tulee näkyviin vasta sitten toisella sivulla. Oon koittanu vääntää ja kääntää noita asetuksia, mutta ei näytä toimivan. Weird.

Noh, katoitteko Suomen toista mm-peliä? Mäpäs katoin. Ja viel Antero Mertarannan (<3) selostuksella. Kotona. Kotikoneelta. Ilmaiseksi. Mutta miten tämä oli mahdollista? Arvauksia saa heitellä ;)

Pelin jälkeen reippailin kivassa kevätsäässä vähän lenkillä. Tosin taas ekan kilsan jälkeen piti oikaista takasin kotiin, sillä lenkkarit hiersivät niin kovaa. Mikä niitä oikein vaivaa? Myönnän, että ne on aika isokokoset  mulle, mutta oon lenkkeilly noilla kavereilla varmaan jo kaksi vuotta. Eihän mun jalka nyt kutistunu ole! Rupee uhkaavasti näyttämään siltä, että tässä pitää vielä lenkkitossukaupoille lähteä. Hitto.

Otin lyhyestä lenkistä kuitenkin ilon irti ja koitin pitkästä aikaa vähän venytellä.

Mähän olen ketterä ku kirjahylly ja notkea ku rautanaula, mutta ihan hyvää se teki. Yläkroppaa en oikeestaan edes uskalla koittaa venyttä noiden ylivenähtäneiden hermojen, vinkuroiden lapaluiden ynnä muun mukavan vuoksi.

Samalla kun venyttelin, kattelin Selviytyjiä. Muistatteko ne vielä? Ne tuli lauantai-iltasin kello yheksän maikkarilta. Katottiin niitä aina iskän kans! Jossain vaiheessa kuitenkin menetin mielenkiinnon koko formaattiin, koska siitä on tullut niin miljoona erilaista ja eri maalaista versiota ja kopioa. Lisäksi ohjelma ja kilpailijat toistivat vain itseään samoilla tehtävillä ja liittoutumis-äänestys-selkäänpuukotus-kieroiluillaan.

 

Nyt on kuitenkin jännä kisa. On kyse Hyvikset vs. Pahikset All Stars -versiosta. Siinä on kaikkien 19 kauden mieleenpainuneimpia persoonia kilpailemassa kahdessa eri leirissä. Toisessa on ne, jotka olivat niitä juonittelijoita ja selkäänpuukottajia, ja toisessa ne, jotka olivat niitä porukan hyviksiä. Heti ekassa jaksossa tosin alkoi taas se kauhea liitoutuminen ja kuiskiminen, mutta kilpailijoita kohtaavat haasteet ovat mielenkiintoisia ja hauska seurata. Saas nähä meneekö peli likaiseksi.

Nyt mä valmistaudun henkisesti huomisen lopputenttiin käymällä suihkussa ja kattomalla Revengen. Hauskaa tulevaa viikkoa numero 19!

Moro

Mikä boogie? (jösses toiki on jo kulunu juttu) Mää vaan istua möllötän täällä kotosalla. Ens viikolla häämöttää lopputentti ja loppunäytöt, ja sitten neljä viikkoa rästitenttejä. Eli mitään maailmaa mullistavaa tässä ei oo tapahtunut, ja siksi täällä blogin puolellakin on ollut tooosi hiljasta.

Kuinka moni katto eilen Suomen pelin? May ei. Koska sitä voi televioton ihminen nähdä mistään kotoa käsin! Alkaa oikeesti ottaa koko kisat pannuun ja kovaa. Mikä on toisaalta ihan hyvin, kun koko kisat alko vasta eilen... Mutta jokaikinen Suomessa vuodenkin verran asunut ihminen tietää, mitä jääkiekko merkitsee suomalaisille. Kyllähän ne pelit nytkin näkee, mutta Se Juttu, eli kansansankari Antero Mertarannan selostus puuttuu, kahta peliä lukuunottamatta, kokonaan. Ja entäs sitten jos haluaa mennä katsomaan pelejä paikan päälle? Kaksi 10 vee innokasta lätkän harrastajajunnua haluaisi mennä perheensä kanssa katsomaan "ihan oikeaa jääkiekkoa" Helsinkiin. Joo eipä siinä mitään, paitsi että liput maksaa noin 32400 € kipale ja niitä on myynnissa 3 kappaletta per peli. Ja sitten jääkiekkoliitto kehtaa vielä mainostaa sitä, kuinka monta miljoonaa he jäävätkään plussalle näistä kisoista. Ensin meni formulat ja nyt vielä MM -lätkä. Money talks, luulisi sen mun alan opiskelijana ymmärtävän. Mutta jossain menee tämänkin tytön ymmärryksen ja ahneuden raja. Mutta, niinkuin kaikissa saduissa, kyllä se pilkka joskus kolahtaa omaan nilkkaan, eikö?

Yksi pienen pieni valonpilkahdus tässäkin paskassa on: lätkäliitto tukee kuitenkin aika paljon junnujen toimintaa, joten voitosta menee iso prosentti uusien grandlundien ja selänteiden koutsaamiseen. Lisäksi on kaikenmaailman kummitouhua yms lastensairaaloissa, mikä on tietysti ihan loistavaa.

Mutta se niistä kisoista, toivotaan nyt kuitenkin, että pelit menisi jellonien osalta mahdollisimman putkeen; kuinka siistiä (ja surrealistista) olisi saada toka mesteruus heti vanhan perään? Ja näyttää noille maailmanvaltiutta uhoaville ruotsalaisille ;)

Asiasta kolmanteen, sillon ku K lähti maailmalle, meillähän oli yökyläilemässä yks kaverin kaveri. Neito oli niin kiitollinen yösijastaan, että toi mulle Sisilianmatkaltaan aivan ihanat korvikset tuliaisiksi. Täydelliset kesäkilluttimet, vai mitä sanotte?

Voihan vappu

Hellurei ja hellät tunteet! Mitä kuuluu? Mä tulin just hieronnasta, ja olo on kevyesti vähän tööt. Sen verran jumissa on meinaan tämä kroppa, että jo ekojen parin minuutin jälkeen alko tuntumaan, että kuona-aineet lähtee liikkeelle ja kovaa. Loppuillan hengaankin sitten vesipullon kanssa. Ja ens viikolla uus samanlainen rentoutussetti. Me likeyy!

Viime viikonlopun olin kotikotona. Lauantaina oltiin kattomassa viimeinen ja ratkaiseva miesten lentopallon SM-finaali Salohallissa. Kannatti mennä kaks tuntia ennen pelin alkua, koska saatiin hyvät paikat. Peli näytti alkuun aika suvereenilta, mutta kyllähän siitä kunnon jännäri lopulta saatiin aikaseksi. Kultamitalit lähti loppujen lopuksi Vammalaan, jeejee! Olisin suonut kullan myös Loimaan jengille, mutta kyllä VaLePakin kultansa on ansainnut. Sastamalan torilla oli ollut vaivaset 2500 ihmistä bilettään voitonjuhlia, joten eiköhän se kerro, mitä pallo sille kylälle merkitsee.

Sunnuntaina singahdin takaisin Manseen ja maanantaina olikin odotettu vappuaatto. Kävin kaupassa, ja sain jotenkin todella lahjakkaasti taiottua siideritölkkiin kotimatkan aikana reiän. Niinpä rappukäytävä, hissi ja naapurin ovi ovat vieläkin mukavan tahmeita pienen siiderisuihkun jäljiltä. Lennätin myös eyelinerin ympäri seiniä ja lattioita, ja hajotin lemppari aurinkolasini. Hoppista.

Tiesitteks, et tossa lätsässä on tollanen leuan alle menevä kuminauha lipan kohtaan, et sen lakin saa pysymään kovassakin menossa päässä? Mä en! Opettavainen vappu.

Kuuden aikaan sitten hiippailin J:n luo, jossa meijän tytsyt oli taikonu kolme vadillista tippaleipiä. Samalla muistin, että olin unohtanu omat evääni kotiin. Noh, olipahan hyvä syy käydä Mäkkärissä hakemassa yhet BigMacit. (yöateriat yöhintoineen klo 21.45, mäkki todellakin ottaa kaiken ilon irti suomalaisten ryyppäämisestä) Siitä sitten siirryttiin Koskipuistoon ja metsästettiin muut meijän luokkalaiset. Mua oltiin kyllä varotettu siitä Koskarin meiningistä etukäteen, mutta olihan se aika shokki. Ensinnäkin porukkaa oli ihan tuhottomasti. Hyvä että eteenpäin pääsi kävelemään. Tekstiviestit tai puhelut ei liikkuneet yhtään mihinkään. Paitti mun puhelimessa. Go DNA! Ja juhlakansan keski-ikä tais lähennellä jotain 13 ikävuotta ??! Oli siellä toki paljon haalaripukuista lakkikansaakin, mutta jotenkin huomio kiinnitty niihin 12 vee teineihin, jotka horju siiderihuuruissaan, ja kilju täyttä kurkkua aina jonkun tutun nähdessään. Ymmärrän kyllä, että jos poliisi alkaisi jokaista alaikäistä nappaan kiinni ja sakottamaan, niin a) sakkolaput loppuisi koko valtiosta, b) sossun puhelin tukkeutuis ku pitäs kokoajan soitella sinne ja vanhemmille, ja c) selviämisasemat ja putkat täyttyisi jo ennen kuutta. Mutta silti, näin koko illan aikana tasan kaksi poliisiautoa. Oli siinä kuulemma vähän ennen meijän saapumista käyny mondeo pyörähtämässä, lastannu takapenkin täyteen velttoja pikkutyttöjä ja lähteny pillit vinkuen ajamaan TAYSiin. Että näin.

Jossain vaiheessa iltaa oli jo niin kylmä, että oli pakko lähteä pois. Mulla oli neljä paitaa, villakangastakki, kaulaliina ja tumput, ja silti tärisin kuin horkassa koko illan. Mentiin käymään S:llä ja jatkettiin siitä Tivoliin. Siellä oli noin korttelin mittanen jono, joten mie ainakin ilmotin, että joo morjens, tasan en jonota. Meijän luokkalaiset jäi sisukkaasti jonottamaan baariin pääsyä, mutta me lähettiin L:n kanssa Fat Ladyyn. Siellä oli ihan yhtä pitkä jono, mutta me päästiin sinne ilmaseks jonon ohi. (May the Nokka pystyssä kulkija was thrilled) Ja tiedettiin, että sinne pääsi haalareissa. Ei ois ollu kauheen kiva jonottaa sisäänpääsyä muutamaa tuntia ja sitten kuulla ovella, että haalareissa ei olisi mitään asiaa sisätiloihin.

Vappupäivänä heräsin jo ennen puoltapäivää (!) auringonpaisteeseen, ja lähin liiton järjetämälle piknikille. Myöhemmin iltapäivällä treffasin T:n ja käytiin kiertään vapputori, haettiin ruokaa ja mentiin nauttimaan auringosta kosken rantaan. 

Kaiken kaikkiaan oli kyllä oikein mukava työläistenjuhla. Ilmat oli kylmät, mutta muuten aika ihanteelliset ja ihmisiä oli todella paljon liikkeellä. Hämeenkatu oli osaksi jopa suljettu. Parasta ehkä koko bileissä oli kaikki ne vanhemmat ihmiset, jotka olivat vetässeet kellastuneet ylppäri- ja teekkarilakkinsa päähän, ja lähteneet porukalla kävelemään rantaan ja torille. Näin keskustassa yhden pariskunnan, jossa rouva käveli rollaattoria työntäen noin 0,5km tuntivauhtia ja herra käpösteli vierellä. Parin yhteenlaskettu ikä lähenteli varmaan +300 vuotta. Molemmilla keikkui kauniisti harmaantuneilla kutreilla aivan keltainen yo-lakki. Olisi oikeesti tehnyt mieli pysäyttää heidät ja kysyä heidän taustoistaan. Veikkaan, että heillä olisi ollut aikamoisia tarinoita ja historiaa kerrottavanaan, sekä omasta kouluhistoriastaan, että myös Tampereen vappuhulinoista. Aika mahtavaa :) Meitä tuli siellä piknikillä moikkaamaan muutamia pariskuntia ja porukoita, jotka kertoivat olleensa itse esimerkiksi Tamko-aktiiveja. Terasseilla näkyi myös useita jengejä, joiden veikkaan olevan vanhoja lukio- tai muita opiskeluporukoita.

Kukaan ei ostunu mulle vappupalloa :( kaikilla lapsilla oli vaikka mitä hienoja foliopalloja, mutta mä en saanut yhtäkään. Kaikkein hienoimpia oli ehdottomasti Kiukkutipu -pallot! Olisin niiiiiin paljon halunnu sellasen vihreen possun!

Terveellinen ruokavalio.

Piipahdettiin T:n kanssa terassillakin. Oli niin kylmä, että vaihdoin yo-lakin lämpimämpään pipaan. Haalareista en luopunu kirveelläkään.

Tänään alkoi taas ihana arki ja mä olinkin tunnin etuajassa aamulla koululla. Minkäs teet kun haluu vaan viettää kaiken mahdollisen ajan koululla. Kuka hei nyt aamusin nukkua haluis hä? Huomenna olis ruotsin tentti, perjantaina talousmatikkaa. Ja tasan viikko virallista koulunkäyntiä jäljellä. Jeejee :)