tiistai 8. tammikuuta 2013

Älä turmele sitä, mitä sinulla on haluamalla sitä, mitä ei ole, sillä muista, että mitä sinulla nyt on, se oli kerran niiden asioiden joukossa, mistä vain uneksit.

Holaa! Viime postaus jäi vähän tyngäksi, sillä kirjottelin sitä samalla kun skypeilin Irkkuihin. Joulunpyhien jälkeen siis palattiin 27. päivä Tampereelle, käytiin nopsaa palauttamassa auto, ja hypättin heti 28. junaan suuntana susiraja. Perillä meitä odotti rakkautta hehkuva tuore kihlapari, paljon sukulaisia ja hirrrrrveesti kasvaneet heppavauvat :)

Photobucket 
Päivät susirajalla meni ulkoillessa, sukuloidessa ja yleisesti möllötellessä. Käytiin mm pelaamassa lätkää L:n kummipojan ja serkkujen kanssa. Olin luistimien päällä ekaa kertaa pariin vuoteen, mutta aika hyvin tuolta selkäytimestä näytti jäällä liihottelu tulevan.
Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket

Uuden vuoden aattona junailtiin kotiin Tampereelle ja vietettiin rauhallinen vuoden vaihtuminen. Seuraavat päivät menikin sitten siivoillessa, kyyneleitä vuodattaessa ja pakkaillessa. Siivottiin koko L:n vaatehuone, ja nyt mulla ois olkkarissa miljoona säkkiä vaatteita kirpparille vietäväksi. Onko ideoita mihin kannattaa viedä? Vai onko kiinnostusta miesten vaatteisiin täällä?

Torstaina sitten koitti pelätty aamu. Vein L:n kentälle ja pääsin takaisin Manseen iltapäivällä. Kävin palauttamassa auton ja raahauduin murtuneena kotiin. Olo oli niin yksinäinen ja lyöty, ettei mitään rajaa. Tuntui, että seuraavaan näkemiseen menee ikuisuus! Onneksi meillä oli jo perjantaina TTO:n hallituksen perinteensiirto Ikaalisissa koko viikonlopun ajan, joten sain seuraa, tekemistä ja muuta ajateltavaa. Ilman perinteensiirtoa olisin varmaan piehtaroinut yksin ikävässäni koko viikonlopun peittojen alla. Nyt pahin tuska on hellittänyt, ja viiden tunnin skypeilysessiot helpottavat ikävää kummasti :) Myös tulevat lomat auttavat jaksamaan. Tässä maailman hienoin viikkokampani hiihtolomaan, jolloin lähden viikoksi Irlantiin :) 

Photobucket 

Monet kyselevät, että miten me oikein aiotaan hoitaa koko kevät erossa. Mun mielestä mikään vaihtoonlähtö ei oo ollu missään vaiheessa ongelma. Okei, onhan se rankkaa, kun ainoa mahdollisuus jutella on facebook ja whatsapp, ja ainoa tilaisuus "nähdä" on skype. Mutta hei, what doesn't kill you makes you stronger. Kainaloon ei pääse, mutta eihän tää ole kuin väliaikainen järjestely. Ikäväkin on hirveä, mutta mun mielestä tää on se aika elämässä kun pitää tehdä, mennä ja elää. Mä en halua olla syy siihen, että joku ei voi toteuttaa unelmiaan. Eikä kukaan saa olla myöskään munkaan tiellä. Oikeella asenteella, huumorilla, lentolippuja shoppailemalla, pirusti reissaamalla, skypeilemällä ja toiseen luottamalla tästäkin keväästä tulee mahtava :)

Päiviä, viikkoja ja tunteja laskeskellen!

2 kommenttia:

  1. Toihan on melkein ku inttileskeillessä. Ikävä on ihan varmaan järjettömän kova aina välistä, mutta kun suhde erossa olon kestää, nii kestää se aika paljon mitä vaan :) ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :) Inttileskeily vaan on sen kaks viikkoo kerrallaan, mul on pahimmillaan 8 :D mutta totta puhut, kaiken se kestää <3 :)

      Poista

May kiittää kommentoinnistasi :)