maanantai 7. toukokuuta 2012

Nailed it?


Eilen kuvia selaillessani huomasin yhen jutun. Kiinnitin huomiota käsiini, etenkin kynsiini. Kattokaas miltä ne Saksanmaalla näytti.

Photobucket
Photobucket

Ja ei, kertaakaan siellä asuessani en käynyt laitattamassa kynsiäni, vaan väkersin ne aina itse. Omaan kynteen, en rakenne, enkä geeli sellaiseen. Tämä sama hommahan toistui tukan kanssa. Viime syksynä kokosin kollaaseja, miltä hiukseni näyttivät vielä vuosi sitten, ja miltä nyt. Ero oli huomattava.

Mitä ihmettä ne oikein laittaa sinne veteen tulla Rheinin laaksossa? Ydinjätettä? Ehkä se on syy "säteileviin" kynsiin ja hiuksiin. Vai onko se vaan se veden korkea kalkkipitoisuus?

Photobucket
Photobucket

Käytän suht samoja tuotteita kuin nytkin, eikä määrätkään ole pahemmin lisääntyneet. Viime vuonna taisin jopa näpertää ja hinkata kynsiäni kynsilakanpoistoaineilla yms myrkyillä vielä nykyistä enemmän! Mäkkiruokaa ja alkoholiakin kului paljon nykyistä enemmän. Miksi sitten tukka oli ihanan värinen ja kynnet kasvoivat vahvoina ja kauniina? Syy taitaa ihan löytyä elämäntilanteesta. Viime vuonna ei vielä tarvinnut miettiä juridiikan ykköskurssin uusintaa, väkertää remburssianalyysiä tai stressata oppiyrityksen tilinpäätöstä. Lyhyt talvi, kaverit ja kova reissaaminen eivät myöskään ainakaan vähentäneet hyvää oloa.

Olen miettinyt, että onko tää kaikki nyt vaan mun pään sisällä. Muistan vieläkin sen Saksaan lähdön euforisen tunteen. Endlich, pääsen pois! Pois kaikesta paskasta, mitä varsinkin viimeiset lukiovuodet pitivät sisällään. Tiesin koko sydämestäni, että Saksassa olen onnellinen, ja että siellä on kivaa. Ja kun repun heittää selkään tollasella asenteella, ei voi paljoa mennä pieleen. En suinkaan silti ole keksinyt tätä ajatusta vasta nyt. Tiedostin sen koko Saksavuoden. Ja lähtiessäni takaisin Suomeen päätin, että otan Suomeen, Tampereeseen, opiskeluun ja koko elämääni samanlaisen asenteen. Hymyllä ja huumorilla eteenpäin! Mutta ei se ollutkaan ihan niin helppoa. Ei, vaikka kuinka yritti.

Photobucket
Mikä tässä pohjolassa sitten oikein mättää? Onko se tämä pitkä ja pimeä talvi? Inhottava takatalvi huhtikuussa? Masentava marraskuu ja loskainen lokakuu? Kännäävät ja pessimistiset ihmiset? Jäätävä stressi siitä, että duunia pitää tehdä vaikka päällä seisten ja kaikessa on oltava kaveria, tai ainakin, naapuria parempi? En tiedä. En todentotta tiedä. Ja ketuttaa, etten tiedä. Pitääkö sitä aina muka lähteä synnyinmaansa rajojen ulkopuolelle, että on kivaa? Eihän se nyt niin voi mennä! Haluan olla onnellinen, iloinen, utelias ja positiivinen niin Timbuktussa kuin Tampereellakin. Mutta miten se oikein tehdään?

Taas saatiin hieno pika-itsetutkistelu-filosointi aikaiseksi niinkin pienestä aiheesta, kuin kynnet. Hienoa tämä elämän arvaamattomuus, eikö?

2 kommenttia:

  1. Mut se johtuu jostain ilmastosta tai muusta, munki kynnet ja iho ja hiukset oli paljo paremmat siellä, ehkä se lyhyt talvi tai jotain....??

    VastaaPoista

May kiittää kommentoinnistasi :)