Eilen iski muuten yks tähän mennessä kovin saksaikäväkohtaus. Meillä käy noin kerran päivässä tai kahdessa saksankielistä porukkaa, ja aina sillon tulee sellanen jännä olo. Sitkun kuulee taas suomee, ni on vähän aikaa vähän että hä. Mut eilen jäin juttelemaan yhden rouvan kanssa pidemmäks aikaa ja jotenki puhe meni siihen et asuin Saksassa. Ja hän ties mis OB on ja mitä kaupunkei siin on lähel! Selitin kaikkee niin innoissani, oli ihana vaa jutella ja kertoo kaikkee mitä oli tehny ja kokenu saksanmaalla. Rouvan lähettyä kirmasin melkein itku kurkussa laittamaan viestiä saksanperheelle.
Mutta kyllä täälläkin on kivaa, tykkään, ettei oo sellasta turhaa luppoaikaa, että ehtii pitkästymään. Ja kun työ ei oo fyyisesti sen raskaampaa, nii jaksaa tehdä pitkiäkin päiviä. Ja välillä käy niin random ihmisiä, että ei tässä tylsää paljon tule. Yksikin herra kysyi multa, että "mikä tossa taiteessa nyt sitten oikein maksaa. Piirtää vaan tollasia lonkkaluita." (vieressä kalla-aiheisia tauluja) Suomen kesää (ja suomalaisia ;P) ei kyllä oikeesti voita mikään.

Ja hei, tiedän, että eräällä kesän lapsella on tällä hetkellä aika kova sydänkipu, mutta muista jooko, että välillä pitää kuunnella sydäntään. Vain taivas on rajana, sillä kaikki on mahdollista <3
Kesäistä viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
May kiittää kommentoinnistasi :)