I prefer the word homemaker, because housewife always implies that there may be a wife someplace else. ~Bella Abzug

Eräänä kauniina arki-iltana päätin alkaa kehittämään itseäni harrastamalla hieman käsitöitä. Olin edellisenä viikonloppuna ollut kotikotona ja napannut mukaani puikot, virkkuukoukun ja lankaa, agendana harjoitella basicvirkkaus- ja kutomisjutut. Olin viimeksi sotkenut lankoja yläasteella, jolloin muut väkersivät jo villasukkia. Samaan aikaan opetteli May luokannurkassa opettajan kanssa perussilmukoita. Olin ollut koko ala-asteen puutöissä, joten yläasteella piti opetella kaikki alusta lähtien. En ole ikinä ollut (enkä ole vieläkään) hyvä tekemään käsilläni yhtikäs mitään, joten jokainen osaa varmaan kuvitella millaista vääntöä se on ollut.

Nyt siis päätin terästäytyä ja keksiä uuden harrastuksen käsitöiden ihmeellisessä maailmassa. Etsin netistä virkkausohjeet ja aloin reenata. Perus ketjusilmukka onnistui ihan hyvin, joten päätin kokeilla seuraavaksi sellaista ympyrähommaa, mistä olisi tarkoitus tulla patalappu. Tässä lopputulos:

Tein asiantuntevan analyysin kätteni jäljestä ja tulin tulokseen, että lankani on liian ohutta. Vaihdoin lankaa ja tulos oli tämä:

  

 Kaiken hauskan lisäksi olin tehnyt niin piukat solmut, että virkkuupuikkoa oli mahdoton enää saada irti lankakasasta. Hylkäsin suunnitelmat patalapusta (oikeasti tarkoitus oli opetella tekemään sellaisia isoja koreja, joka on mun mielestä tosi kivoja sisustus- ja säilytysjuttuja) ja vaihdoin pitkiin puikkoihin. Mulla oli hämäriä muistikuvia jostain oikein-nurja -litanioista ja googletinkin hyvät ohjeet. Sain parinkymmenen minsan äheltämisen jälkeen aikaan tasan umpisolmun. 

 Urani siis käsitöitä tekevänä ihannevaimokkeena ei oikein alkanut niinkuin piti, ja hylkäsin puikot hetkeksi piiloon. Vai mitä mieltä olette (enemmänkin siittiösolua muistuttavasta) patalapustani?