torstai 5. tammikuuta 2012

Nössö

Eilen aamulla saapunut vierailija on siis puolivuotias kissaherra Nössö! Nössön äiti lähti muutamaksi viikoksi Itävallan maisemiin, joten ilmoittauduin vapaaehtoiseksi lapsenvahdiksi. Eilinen aamu meni nenän tunkemisessa jokaiseen pienimpäänkin koloon. Huonekasvit näyttää herralle maistuvan ja lempipaikka näyttää olevan olohuoneen ikkunoiden edessä olevat rahit; niiltä kun on niin kiva tähystellä korvat höröllä Tampereen meininkejä ja koittaa napata ikkunassa valuvia vesipisaroita. Uteliaisuuden puutteesta tätä herraa on ainakin turha syyttää! Ois pitäny kaivaa kamera aamulla, kun kisu kurkki kahdella tassulla jokaiseen pienimpäänkin koloon ja luukkuun. Mitäs häntä toisaalta syyttämään, uuni on varsin mielenkiintoinen vehje, jääkaapista nyt puhumattakaan. Kun tosiaan keikuin ylhäällä jo luonnottoman aikaisin, eikä uni enää tullut, kipaisin lumimyräkän keskellä kauppaan ostamaan kissanruokaa ja iltaa varten pakastemarjoja ja jätskiä.

Photobucket
Don't you just love my new camera! Katsokaa ja ihailkaa tätä kuvalaatua!

Nappasin myös paketin leluja mukaan, niin kivaa näytti herralla olevan kuivuneen huonekasvin lehden kanssa.

Photobucket

Ihastuin kimaltavaan pinkkiin palloon, mutta muistin vasta kotona että Nössöhän on poika. No mutta oli paketissa sininenkin pallo, joten pieni tasapaino säilyy :P

Ja voi että noi pallot on kivoja! Yhtäkään mattoa ei ole enää suorana. Aloin miettimään, koska alan katua sitä, että ostin pallon, jossa on kulkunen sisällä ...

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket
Antakaamme herralle anteeksi pieni maalaisjärjen puute nuoren ikänsä vuoksi.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Selvästi lentopalloilija-ainesta! Mä oon aina ollu sitä mieltä, että pallopelit on parasta ajanvietettä lapsille, ja väite on todistettu jälleen todeksi. Voi että kun kaks palloo on kivoja! Ja täs on se hyvä puoli, että kissa ei pitkästy ja mä kuulen koko ajan missä se menee, kun tassussa kulkee lähes taukoamatta toi pinkki kulkuspallo. Herra kyllä siltikin kulkee aikalailla mun perässä, nassullaan ilme "mitäs me nyt tehtäisiin?" Energiaa näyttää riittävän. Mutta ku olin päikkäreillä, herättyäni pongasin kisunkin omasta kantokopastaan tuhisemasta. Ja aamulla heräsin siihen kun herra nukkuu vieressäsi. Mutta hän herää ja syö aina samaan aikaan kuin minäkin. Suihkuunkin hän kovin mielellään tulisi, ja meikatessa sai pudonnut meikkisieni kyytiä. Seurallinen kaveri siis :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

May kiittää kommentoinnistasi :)