torstai 3. marraskuuta 2011

Local people

Meitsi on ny virallisesti paikallinen. Kävin meinaa tänään ostamassa bussikortin! Kaikki oli ihan ihmeissään, et miten oon oikeen pärjänny tähän mennessä ilman. No hei jaloilla ja polkupyörällä! Ostin arvokortin, johon ladataan aina tietyllä summalla rahaa ja sit saa painaa ympäri Mansee nii pal ku sielu sietää. Normaalisti kertalippu on 2,5 €, mut tolla kortilla maksettaessa se on 1,18 €. Ja koska mun katu on yks pääkatu, tähän tulee iha sikana busseja koko ajan. Hyvästi hyötyliikunta.


Photobucket

Tarvi hei tosiaan miettii kaks kertaa ku virkailija kysy et minkä värisen kotelon haluun. Tiettyhän bussikortinsuojuksen kuuluu mätsätä verhoihin!

Photobucket

Mul on muuten ollu tänään outo päivä. Eilen kaikki meni Planin mukaan. Nukuin hetken, zumbasin, hain pyykit, kävin suihkussa, tein kunnon ihonhoidon, söin. Mut silti oli ihan paska fiilis koko ajan. Enkä ees tie miks. Kattelin Frendei, luin, päätin mennä nukkuun. Uni ei meinannu tulla millään, joten laitoin Aamiainen Tiffanyllä:n pyörimään. Aattelin et nukahdan kyllä. No eihän kesken noin loistavan leffan voi nukahtaa. Niinpä torkuin koko yön ja heräsin väsyneenä ja todella pahalla päällä. Olin koko aamun ihan arkaan paikkaan ammuttu karhu. Ei ees huvittanu mennä muiden kans syömään. Sit tuli iltapäivän firmatunnit, ja meidän markkinointiryhmän oli tarkotus lähtee hiomaan asiakassuhteita ja solmimaan sopimuksia. Ja se meni ihan törkeen hyvin! Aattelin et kaikki vaa sanoo et joo, ottaa flaijerin ja jatkaa töitään. Mut nyt potentiaalisia asiakkaita on jonoon asti ja yks sopimus allekirjotuksia vaille valmis. Iltapäivällä lähettiin tyttöjen kanssa kaupungille syömään ja ostaan toi mun bussikortti sun muuta. Ja oon vieläki hyvällä tuulella. :)

Yks syy aamuiseen kärttyisyyteen saatto olla tämä:

Photobucket

Kiva ylläri venas fillarilla aamulla. Joku oli yön pimeinä tunteina menny nälissään järsimään mun pyöränlukkoa. Järsiny melkein kokonaan katki, jättäen sen muutamalla säikeellä kiinni. Pyörä oli siis ihan paikassaan, lukko vaan entinen. Muutaman kerran koskemalla toi hajos käsiin. Pyörälläni kävi siis aika munkki, että heräsi tutulta paikaltaan talonyhtiön pihassa.

Photobucket

Niinpä suunnattiin salaattien jälkeen leidien kanssa shoppailemaan rautakauppaan. Ostin ihan sairaan järeen lukon, sellasen, joka kiinnitetään sillai pyörän rakenteisiin, ja siin tulee sellanen puomi pinnojen väliin. Ja sit viel toisen tollasen vaijerilukon, et sen saa myös johki viritettyy kiinni. Nyt on kaikki lukkovirityksen paikassaan kiitos T:n, jälleen kerran. Ja nyt on sit sen verran tyjyt viritykset, että se (sensuroitu) ääliö, joka vielä kerran kehtaa edes (sensuroitu) harkita (sensuroitu) mun pyörän pöllimistä, saa (sensuroitu) tulla kysyyn (sensuroitu) ite multa niitä (sensuroitu) avaimia siihen touhuun!

2 kommenttia:

  1. I had to say goodbye to the benefits of physical activity too when the study year started, because I live about 100km away from the University. It's not a distance I'd be happy to cover twice a day :D

    VastaaPoista
  2. Luckily i have only 1 kilometer to school so it would take longer with bus. And if it's not snowing, i'll use the bike as much as possible. Unfortunately i'm in Finland :D

    VastaaPoista

May kiittää kommentoinnistasi :)