Pilviä auringon edessä

Täällä jatkuu jo toista päivää upea aurinkoinen ja lämmin sää. Nautittiin siitä lasten kanssa leikkimällä ja pelaamalla ja jätskiä syömällä koko iltapäivä leikkipaikalla. Juuri ennen pyörän satulaan hyppäämistä sain pysäyttävän tekstiviestin Suomen puhelimeen; lukiokaveri on kuollut. Kiljaisin ääneen kun luin viestin ekan kerran, lapset ryntäs ihan paniikissa että mikä hätänä. Tulvat aukes illalla, kun erehdyin menemään facebookiin, ja näin kaikki ne kauniit sanat joita ihmiset olivat kirjoittaneet. Ilta meni pitkälti puhelimen ja facebookin äärellä.

Itse ajattelen aina että kaikelle on tarkoituksensa, että kuolemaakaan ei saa pelätä. Nyt meillä on yksi enkeli enemmän, mutta hinta on aina kova. Kovin huoli on ehdottomasti kaikista kavereista ja luokkalaisista, joille tämä henkilö oli äärimmäisen tärkeä. Ei löytynyt tyyppiä joka ei olisi Ollista  pitänyt, olisi häntä halannut, tai hänen kaverinsa ollut. Olen äärimmäisen pahoillani kaikkien puolesta, jotka nyt murhetta kantavat. Erityisesti voimia tälle urhealle neidille, joka oli kyydissä tässä kohtalokkaassa kyydissä, joka makaa nyt sairaalahoidossa, ja joka näki läheltä rakkaan ystävän kuoleman. Voimia.

Tukekaa toisianne, yksin on kaikkeista pahin.

Ollin kaunista muistoa syvästi kunnioittaen, maY.



Päivän asu on tänään auringosta huolimatta kokomusta.