Mennyt kymppi

En ole vieläkään keksinyt miten saan (ilmaista) lisätilaa kuvien julkaisuun, joten nyt tulee muutama postaus pelkkää tylsää polotusta. Lapset on tän viikon lomahoidossa ja ensi viikolla alkaa taas koulu.

Monien suosikkibloggaajieni innoittama päätin tehdä menneestä vuodesta kertauksen. Nii ja siis ilman kuvia. Perkele. Elikkäs, alkuvuosi oli mukava, koska pari ekaa kuukautta siivittivät abisähläily, odotetut penkkarit ja tietysti abiristeily. Kaikki nuo tapahtumat olivat ihan hauskoja, mutta mulle tärkeintä oli ehdottomasti vaan se poispääsy. Viimeinen vuosi lukiossa oli sattuneista syistä yhtä helvettiä, ja se hetki kun sut kannetaan sinne rekan lavalle, ja tiedät että nyt se on käyty, on sanoinkuvaamaton. Juhlinnan jälkeen alkoi lukuloma, josta selvisin tilanteeseni nähden mielestäni aika hyvin, ja alkukesästä kouraani lätsäistiin M:n yopaperi ja kutreilleni valkoinen lätsä.

Sitten alkoi kuukauden lomailu, jonka jälkeen menin pariksi kuukaudeksi töihin tuttuakin tutumpaan firmaan. Työt oli pääasiassa ulkotöitä, mutta hyvän seuran ansiosta kuorikkeen lapioiminen oli välillä ihan hauskaakin. Keväällä aloitin myös toisessa duunissa, ja loppukevät olikin aika menoa. Aamulla 8 tuntia ulkohommia ja siitä suoraan toiseen työhön. Onneksi koko kesän jatkunut työni paikallisella taiteilijattarella ja hänen perheellään oli todella mukavaa, ja he sanoivatkin että täällä on ihan nyt sun toinen koti.

Kesä meni mukavasti rentoa ja hauskaa duunia tehden, bilettäessä, Ruisrockissa ja muissa häröissä kesätapahtumissa (okra :DD), uusien kavereiden kanssa ja tulevaa lähtöä intoillessa. Loppukesän olinkin kuin tulisilla hiilillä; muuttopäivä Saksaan läheni koko ajan. Olin miettinyt lukion jälkeen ulkomaille lähtöä jo hetken ajan, mutta olin epävarmuuteni vuoksi päättänyt, ettei minusta siihen vain ole. Keväällä sitten vain jostain tuli se päätös, että perhana, jossain vaiheessa tässä on pärjättävä yksinään ja opittava elämää, ja samassa tein profiilin au pair -worldiin, josta löysin paljon mahtavia perheitä. Yksi kuitenkin valikoitui muiden joukosta ykköseksi, ja sen ansiosta minulla on nyt perhe täällä Ruhrin alueella, ja olen jo nyt monta ystävää ja kokemusta rikkaampi.

Viihdyin täällä (maassa, kaupungissa, talossa ja perheestä) alusta alkaen erittäin hyvin, ja varsinkin henkinen vointi on parantunut huomattavasti, kun sai jättää vanhat maisemat ja pahat muistot taakse. Tulevaa aikaa odotan innolla! :)

Nyt istun höyryinhalaattori suussa ja yritän keskittyä hengittämiseen. Pari viikkoa sitten nappaamani pieni flunssa on äitynyt todella pahaksi yskäksi ja vilustumiseksi, joten nyt kaikki aika ja energia menee paranteluun ja viiden miljoonan flunssalääkkeen ja -vitamiinin popsimiseen. Jos tämä ei tästä pahemmaksi kehity, sleviän varmasti kuume-, särky- ja unilääkkeiden voimin ensi viikkoon. Ja tänne on ennustettu +10 astetta lämmintä ja lumien pitäis sulaa pois! Jeejeejee, sillon ei enää voi sairastaa C: