perjantai 15. lokakuuta 2010

Moi oon blondi

Olin tänään saksankielen testeissä D-dorfin yliopistolla. Testiin sai ottaa osaa klo 9-12 joten lähdin hyvissä ajoin yheksältä. Oikeassa auditoriossa olin 11.15. Jeps, ensin oli juna myöhäs, sit sai venailla metroo. Sitten tuli yliopiston pysäkki ja lähdin lauman mukana kulkemaan kohti kampusta. Löysin infopisteen ja kysyin sieltä missä mahtaa oikeet hoodit olla. Tiesin kyllä rakennuksen, osan ja salin, mutta ne tiedot olivat hyvässä tallessa s-postissa. Totta kai kirjoitin ne lapulle mutta jätin lapun keittiön pöydälle. Mukava herra infossa anto mun tsekata sähköpostistani oikeen testin ja anto kartan ja neuvoi selkeästi mut perille. Jes, sitten vaan suunnistamaan! Pääsin hyvin oikeelle seudulle, ja löysin aika äkkiä oikean rakennuksen. Menin kolmanteen kerrokseen, niinkun infomies mut neuvo, mutta en löytänyt oikeaa salia. Mutta kappas, juuri edessä oli infopiste ja sieltä utelemaan. Keskustelu meni aikalailla näin:
maY: Anteeksi, missä mahtaa olla sali 3.11? (näyttää karttaansa)
Infon rouva: Voi neiti, teidän täytyy ensin mennä oikeaan rakennukseen.
maY: Huh?? (löytämisen riemu lässähtää ku mun tekemä kakku)
Infon rouva: Me olemme nyt tässä rakennuksessa, ja täällä on testisi. Tämä on väärä rakennus.
maY: Ai, höh, siis ... äh...
Infon rouva: Me-ne-tte his-sill-lä a-las. Sit-ten ovis-ta u-los ja kään-nyt-te oi-ke-al-le (demontrointi) Tiel-lä on pie-ni-ä kum-pu-ja, mut-ta jat-kat-te vaan e-teen-päin.
maY: Ach so! Tattis ja moro.

Noh, eiköhän ne tuolla oo tottunu eksyneisiin blondeihin. Vielä pari kertaa neuvoa kysymällä löysin vihdoin oikeaan tilaan ja pääsin testin kimppuun. Siihen kuului viisi aukkotehtävää ja aine. Aikaa oli tunti ja sain omani valmiiksi 45 minuutissa. Ja sitten tuloksia odottamaan. Toiset 45 minuuttia venailua, kunnes karjastiin nimeni ihanalla saksalaisella aksentilla ja sain tuloksen; olen tasoa B1. Elikkäs keskitasoa. Jeps, ne muut oli jotain tyyliin sveitsiläisii ja ne vähän hämmästy ku sanoin, et juu meitsi on Suomest. Sitten ulos. Helpommin sanottu ku tehty. Vielä yksi tunti lisää ja vihdoin löysin ulos ja lähin marssimaan metrolle.

Että semmosta, ihan hauska oli nähdä paikallista yliopistomenoa. Saa nyt kattoa mihin lähen opiskeleen, toivottavasti jostain vähän lähempää löytyis hyviä kursseja. Tonne on meinaa aika matka :/ Mut nyt ei mietitä sellasia, sillä odottelen tässä tyttöjä meille; meillä on tyttöjen ilta! Tilataan hyvää ruokaa, syödään herkkuja ja sekotellaan drinkkejä ja nukutaan kaikki viis meijän olkkarissa. Can't wait! C:

Eilen tutustuin yhteen Ruhrin kulttuuripääkaupunki kohteeseen, vanhaan Gaso meteriin, jonne on rakennettu Stern stunde -niminen näyttely. Pömpeli on ihan hemmetin ruma, ja vähän mietin, että mitäköhän sieltä paljastuu. Viis euroa köyhempänä (lukiolaiskortilla mennään ;) pääsin hökötyksen sisälle ja hämmästyin. Sinne on rakennettu mm. maailman suurin tekokuu, ja peltipurkin katolle pääsi ihmettelemään alla aukenevaa Ruhria.



Sää oli valitettavasti sumuinen, joten kauheen hyviä kuvia ei saanu. Mutta sen kyllä näki, että tää on ihan helvetin rumaa seutua. Ja siis tätä on kunnostettu ja laitettu viime vuosina ihan hirveesti. Eli en haluu ees tietää miltä täällä näytti 50 vuotta sitten.


Tosta kuusta ei nyt saa kauheen hyvää kuvaa, se pitää tulla ite pällistelemään niska kenossa.



Kuun ja katselutasanteen lisäksi pömpeli sisälsi kahdessa kerroksessa avaruusaiheisen näyttelyn.






Hauskaa perjantaita!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

May kiittää kommentoinnistasi :)