Home is where your heart is

Eilen oltiin kattomassa Step Up 3. Mentiin Düssikseen yhteen isoon leffateatteriin, koska siellä näytetään leffoja ilman duppausta, eli enkuks ja tekstityksel. No saksaahan ne kaikki hotit tanssijat ja tanssijattaret alko leffan alussa puhumaan. Oltiin vähän sillai et whooot? No ei siin mitään, tulipahan taas hyvä käytännön oppitunti! Eikä siinä vielä mitään, mut ihmeteltiin vähän ku ei saatu ollenka niitä ylityylikkäitä 3D-laseja. Se johtu siitä että leffa ei ollut 3D. Heh, eli matkasin puoltoist tuntii per suunta aikast turhaan, kun elokuvan olis voinu katsastaa tossa Oberhausenin lähiteatterissakin.

Itse filkka oli aika lame. Ne "vihollisjoukkueen" tanssijat oli kuu-mi-a! Päähenkilöt ei niinkä, ehkä se Aston Kutcher kopio ilman paitaa oli aika jees, mut eihän se ees tanssinu paljon yhtään! Ainoo WOW kohta oli, kun leffan pääporukka tanssi finaalissa niiden valojuttujen kans. Siin kiteyty noiden leffojen suola, ihan mielettömii koreografeja huipputanssijoiden esittämänä. Muuten leffa oli täynnä käytettyjä kliseitä ja miljoonakertaa koluttuja ihmissuhdekuvioita.

Elokuva loppui kympiltä ja olin siis 00.30 kotona. Ensin piti mennä U-bahnilla Düssiksen päärautatieasemal, siel venailla junaa sellanen puol tuntii, matkustaa toiset puol tuntii junal kotiasemal ja napata vielä yöbussi kotiin. Onneks junia sentään meni. Ne meinaa lopettaa kulkemisen yhen maissa ja jatkaa taas aamulla aikasin. Se on tooosi kuttumaista kun on bilettämäs tai muuten vaan viettääs iltaa, kun pitää lähtee klo 11 tai roikkua kaupungilla viiteen-kuuteen.

Tyhjillä bussi- ja juna-asemil ei oo kauheen kiva roikkua yksinään blondina nuorena tyttönä. Mutta eilen olin varautunu ainaki yhteen asiaan, meinaan palelemiseen! Farkut, sukat, tennarit, pitkähihanen paita, angorabolero, takki ja kaulahuivi kyl takas sen, et kerranki ei tarvinu hytistä väsyneenä asemalaituril :)

Eilen kun istuin bussissa kohti kotia, tuli yhtäkkii sellanen hassu olo, et joka kulman takaa odotti näkevänsä ne tutut talot ja valot, ku näkee kun tulee yöaikaan Suomen kotona kotiin. Se oli ihan outoo. Olo oli samanlainen, kun et ajais myöhään kotiin Suomessa, tulis esim baarist kotiin. Oli pimeetä, viileää ja väsy.

Kertaakaan täälläolon aikana ei oo tullu koti-ikävä, mut eilen mietin et onks tää sitä. En kyllä mitenkä kaipaa Suomen kotiin, sillä kun päätin tänne lähteä, mietin asian niin moneen kertaan läpi. Se ei tietenkä tarkota et se torjuis kaiken koti-ikävän, mutta lieventää ainaki. Monet aupparit on sanonu et iltasin on tullu sellanen olo et haluiski kotiin. Ei mulla. Mun koti on nyt täällä. Olen tietyski kirjoilla vielä Suomen kotikunnassa, mutta nyt olen myös Oberhausenin kaupunkilainen. Siis ihan virallisesti; mut on ilmotettu kaupunkilaiseks ja siitä on viralliset paperit ja kaikki. Lisäks mulla on täällä paikallisessa pankissa oma pankkitili.

Rakastan ihan täysillä Suomen kotiakin, mutta tänne oon nyt muuttanut ja täällä olen. Lähtö oli helppo, mulla ei jänny paljooka mitään sinne pohjoseen. Vaan kaks äärimmäisen parasta, rakkainta ja tärkeintä ystävää, mutta nekin on mun siskot, ja tiedän ihan sataprossasesti et ne ei katoo mihinkä vaiks muuttaisin kolmekskymmeneks vuodet Kuubaan. Lisäks pari hyvää kaveria, mutta paljon enemmän huonoja muistoja ja pahaa oloa, varsinki viime vuosilta.

Siks lähtö oli siinä mielessä helppo, vaikka vielä pari vuotta sitten jännitin kotoa muuttamista ihan sikana. Vuoden kuluttua on edessä taas uusi alku ja uusi koti. Mahdollisesti kaksi, mutta toinen vaan korkeintaan kuukauden ajaksi kesällä. Mikään ei kyllä voita tätä lähtöä, sillon oli (ja on vieläki) se fiilis että nyt alkaa kaikki alusta, täysin uudestaan ja ihan täpöllä! Ne joilla on ollu sama fiilunki joskus, että nyt on oikeesti pakko päästä pois pois pois ja kauas, ni tietää tunteen.

Niinku huomatte, ni puhun Suomen kodista ja Saksan kodista. Home is where your heart is, right? Kokeneempien kolleegoideni mukaan viikko 5 on kaikkein pahin. Sitä odotellessa.

Nyt meni tää postus niin syvällisiin juttuihin, että loppukevennykseksi: menkääs youtubeen ja laittakaa hakuun Daniela Katzenberger - Nothing's gonna stop me now  Toi pyörii täällä Vivolla ja MTV:llä koko ajan, ja aína saa yhtä hyvät naurut ;P