Ekasta kerroksesta aloitettiin raaka-aineilla, ja rakennuksessa edettiin valmistuksen mukaan aina kahdeksanteen kerrokseen asti juomaan tätä irlantilaisten kansallisjuomaa. Vaikka en oluen ystävä olekaan, oli paikka silti tosi mielenkiintoinen ja todella hyvin tehty ja organisoitu.
Yksi kerros oli pyhitetty markkinoinnille; mainoskampanjoille, julisteille, pullojen etikeiteille jne.
Vaikka oli hienoa päästä maistelemaan eri olutlaatuja, Guinessruokia (kuten Guinness-suklaamoussea) ja tietyn lämpöisiä oluita plaaplaaplaa, en vain millään pääse siitä yli, että tämä tumma, ylistetty ja päihdyttävä neste maistuu suussani yksinkertaisesti pahalta.
Kattoterassilla sai sitten sai koko tuoreen tuopillisen sitä itseään maisemien siivittämänä. Mä tyydyin kyllä spriteen, kuvausrekvisiittana L:n tuoppi.
Suosittelen käymään Guinness Storehousessa vaikka ei oluesta tykkäisikään :)
my one and only favourite beer!
VastaaPoistaHow can you say that as a "german"? :DD
Poista