Bingo!

Arvatkaa missä mä eilen olin? Tietovisassa! Yhessä kivassa istuskelupaikassa oli eilen viikottainen tietovisa ja pari meijän luokkalaista kysy mua lähtemään messiin. Epäröin, koska mun piti kirjoittaa yks essee perjantaiks. Kotiin tultuani aloin kirjottaa sitä ja sain parissa tunnissa aikaan puol sivua. Ja siitäkin puolesta sivusta oli lainauksia 80 %. Sitten vähän kiukuttelin (kts. alla oleva postaus) kunnes päätin lähettää toiselle kutsunesittäjistä viestin olisiko kutsu vielä voimassa. "Totta kai on!" tuli vastaukseksi, ja niin May lähti elämänsä ensimmäiseen julkiseen tietovisaan. Ja se oli hauskaa! Siinä oli yhteensä viistoista kysymystä, joista 5 oli biisintunnistusta. Meillä ei ihan menny putkeen vaikka kovin uhottiinkin voittavamme koko kisan :D

Tiiättekö muuten sen euforisen tunteen, kun saa tehtyä ja palautettua jonkun vähän isomman homman, jonka kanssa on tuskaillu vähän aikaan? Mä oon saanu kokee sen tunteen tällä viikolla jo kahesti. Ensin saksan portfolion kanssa ja nyt sen perkuleen kirjaesseen. Ton saksantehtävän palautin kylläkin etuajassa, enkä pahemmin sen kanssa tuskaillut, mutta haittaneeko tuo. Oli se silti kiva palauttaa. Tän kirjaesseen kanssa sitten taas meni hermot useammiki ku kerran. Jösses ku on välillä vaikee saada tekstiä aikaseks! Nomutta, sekin on nyt palautettu. Yey.

Tänää olis ollut Hervannassa Hulinat. (I know, nauroin tolle nimelle varmaan tunnin) Meijän luokkalaiset suuntaskin sinne tänään laskeen halpojen lippujen ja välinevuokrien kuvat silmissä, mutta mä en lähtenyt. Jotenki ajatus ruuhkaisista rinteistä (joita kuulemma on 3), auringon lämmittämistä lumisohjorinteistä ja, noh, Hervannassa sijaitsevista rinteistä ei oikein houkutellu. Lisäks mun piti kirjottaa toi essee pois. Kirjottelin iltapäivän siis sitä, kunnes nukahdin. Sitten heräsin seiskan aikoihin täynnä virtaa, kirjotin koko paskan loppuun, palautin sen ja sain kutsun kaverin poikaystävän bändin levyjulkkarikeikalle. Päätin kuitenkin tähdätä vasta tonne jatkoille, koska keikka alkaa alle tunnin päästä ja May istuu vielä kotona meikit poskilla kollareissa. Mutta koska päikkäreiden ansiosta oon kuiteski hereillä pitkään, niin kai se sitten on yks ja sama valvonko yksin koneen ääressä, vai luokkalaisteni seurassa. Mulla on taas iskeny non-alcohol -kausi päälle, ei tee mieli juoda mitään alkomahoolia. En oo koskaan ollu mikään suurkäyttäjä, mutta silti mulle tulee välillä sellasia "ei huvita koskee koko aineeseen" -kausia. Eikä siinä mitään, hyvähän se vaan on. Mä oon niin pöllö muutenki, et mä en noita viinaksia tarvii ollakseni sellanen, millanen monet pystyy oleen vaan humalassa.

Mutta sellasta turinointia tähän torstai-iltaan. Nyt vois vähän laittaa tota naamavärkkiä ja kipasta olemaan sosiaalinen kanssasisarieni ja -veljieni kanssa. Ja kuulla miten oli Hulinat menny. Näkyy :)