Tare ja Pena kumppaneineen

Vitsi et mul kiva kesäduuni! Yleensä ihmiset, jotka meillä käy, ovat lomalaisia ja siksi rennon kiireettömiä ja hyväntuulisia. Saatan jutella pitkän tovin ihmisten kanssa ihan jonnin juotavia, mutta se on ihanaa! Yksikin herra kertoi olleensa renkinä kyseisessä kartanossa viiskyt luvulla, ja kertoili kaikkea sen ajan menosta, ja miltä kartanossa oli silloin näyttänyt. Yksi vanha rouva tuli halaamaan taitelijan lisäksi muakin, kun oli niin kiva näyttely. Erään herran kanssa pohdittiin muutama hetki, miksi juuri nuo viinirypäleet ovat tuossa taulussa. Monet kyselevät olenko alan opiskelija, tai taiteilijan tytär. Ollaan kuulemma niin saman näköisiä :D

Kartano aukeaa kymmeneltä, mutta yleensä joku on jo yhdeksältä laittanut paikat kuntoon. Mä heräilen siinä viistoista-kakskyt yli kaheksan, käyn suihkussa, laittelen itteni, syön ja lähen sitten töihin. Työmatkakin on hurjat kolmekymmentä metriä. Siinä se aika sitten kuluu, paketoidaan lahjapakkauksia valmiiks, järkätään ja täytetään hyllyjä. Työnkuvaan kuuluu myös opastaminen ja tauluista ja näyttelystä kertominen, ja hommat art shopissa, kuten kassan takana sähläily. Ryhmien tai tärkeiden vieraiden tullessa tarjoillaan kuoharia. Aamupäivät on yleensä vilkkaita ja aika menee kuin niillä kuuluisilla siivillä. Illan vikat tunnit ovat tietysti hitaimmat, ja tänäänkin kun sammuttelin jo valoja ja laitoin kassat kii varttia vaille kuus, niin eiköhän sieltä tietysti vielä tule muutama asiakas. Valtaosa palvelusta tapahtuu suomeks, mutta ruotsia ja enkkuakin on tullut juteltua. Aika monia kieliä meinaan päivien aikana kuulee. Kävijämäärät keikkuu siinä 500-700 /päivä paikkeilla, mutta esim eilen oli hirveä kiirus koko ajan. Tänään sitten taas oli huomattavasti rauhallisempaa.

Illalla kun oltiin syöty, sain E:ltä tekstarin että lähdenkö mahtavan sään kunniaksi Savonlinnaan hengailemaan. No tottakai! E kurvas kohta pihaan ja ajeltiin kauniiseen Slinnaan. Käytiin ostamassa karkkia ja parkkeerattiin pyllymme sataman nurmialueelle monen muun kanssa.

Sain uuden kaverin. Annoin sille kädestä karkin, mut se ei syöny sitä. Kiittämätön kaveri mulla.

Sitten huomattiin että illan oopperan (Tosca) oli juuri päättynyt, ja liityttiin ihmislaumaan, joka parveili kamerat ojossa kadulla. Kukas muu siellä oopperasta oli nauttimassa kuin Halosen Tarja Pentteinensä! Olipa mukana myös Ahtisaari poikineen ja puolisoineen, sekä Hollannin kuningatar.




Luulin, että pressapari menee muiden kunniavieraiden tavoin kadulla venaaviin autoihin, ja jäin katselemaan hälinää. Sitten huomasin, että hehän jatkavat matkaa. Ihmisjoukon takia en nähnyt heitä kunnolla, ennenkuin Pena seiso edessäni ja tajusin hypätä jalkakäytävälle ja väistää.



Hyvä maY, juuri näin. He tulevat varmaan huomenna piipahtamaan meilläkin, ni ainakin voin esittäytyä että "moro, mä oon se blondi jonka melkein eilen jyräsitte ko en tajunnu väistää. Oliko hyvä ooppera?"