Tut mir sehr leid lyhyt blogihiljaisuus! Tekniikka ei jälleen kerran pelannut oikein yksiin mun kanssa -.-
Mutta nyt loppuviikon tapahtumia. Torstaina oli muksujen koulun St. Martins zug, eli Pyhän Martin kulkue. Varsinais-suomessahan meillä on rakkaana naapurikuntana saman pyhimyksen mukaan nimetty kylä. Eli kulkueessa juhlistettin lasten tekemien lyhtyjen, ja laulujen kera pyhimystä, joka antoi osan viitastaan köyhälle miehelle. St Martins on tärkeä pyhimys ja lapsia muistutettiin paljon, kuinka meidän kaikkien tulisi olla St. Martinseja ja auttaa toisia. Kulkueen etunenässä ratsasti -kukas muukaan kuin- St. Martins.
Pimeän vuodenajan vuoksi on perinteenä, että lapset askartelee kauniita lyhtyjä, jotka tuovat valoa kulkueeseen. Myös reitin varrella olevat talot olivat laittaneet ikkunoihin kynttilöitä, ulkotulia ja lyhtyjä.
Kulkue olisi varmasti ollut ihana ja kaunis kokemus, mutta tällä kertaa niin ei ollut. Sää meinaan oli pahin mahdollinen; Helena -myrsky. Ohjelma koulun pihalla oli typistetty minimiin, ja kulkueeseen ei ollut pakko osallistua. Osallistuminen tapahtui omalla vastuulla. Lasten lyhdyt olivat muovipusseissa, ettei ne mene ihan rikki ja vettä tuli kaatamalla. Tuuli oli hirveä. Mulla oli I:n kaksosraskauden jälkeinen xxl untuvatakki päällä ja sen alla about 13 kerrosta vaatteita ja silti palelsi. Miten mä ikinä voin tulla takas Suomeen ??
No me sitten marssittiin marttilauluja hoilaten toiselle koululle, jossa juotiin Gluhweiniä ja syötiin brezeleitä. Mä en oo koskaan ennen ollut St. Martins zugissa, mutta voisin kuvitella että syysmyrsky on pahin mahdollinen ilma sen viettoon. Lapset muuten oli ihan ihmeissään ku sanoin että Suomessa ei juhlita St. Martinia tällälailla.
Viikonloppu sujui rauhallisissa merkeissä, huomenna lisää C:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
May kiittää kommentoinnistasi :)